tiistai 22. helmikuuta 2011

Syrjäytetty - vai syrjähtänyt?

Mietin syrjäytymisen käsitettä. Puhe syrjäytymisestä ja syrjäytyneistä pitäisi lopettaa. Pitäisi nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhumaan syrjäytetyistä, syrjäyttämisestä. Kukaan ei syrjäydy vapaaehtoisesti, uskon. Syrjäytyminen on aina prosessi - teko jossa on syrjityn ohella ulkopuolisia tekijöitä ja toimia.
Esimerkiksi työttömyys. Ihminen on syrjäytetty työstä, eikä hän ponnisteluistaan huolimatta pääse työjakoon enää mukaan. Armopuheella siirretään vastuu koko tilanteesta tälle syrjäytetylle ihmiselle, joka sopii yleisölle hyvin, koska yhteisön ja henkilökohtainen vastuumme katoa silloin. Työtöntä voidaan sääliä ja hänelle voidaan jossakin vaiheessa antaa jotakin, tehdä jotakin, uudelleen kouluttaa, temputtaa ihmiseksi, joka taas sopisi työhön. Ei tunnisteta, että työelämässä -kulttuurissa on vikaa, se on ihmisissä jotka työhön pyrkivät, haluavat, pitää jotenkin parantaa ja korjata kelvollisiksi.
Työnluokkaan kuuluvat ihmiset, kun syrjäytetään työstä, seurauksena syrjäytetään useimmin myös muillakin keinoin. Hän menettää työtoverinsa ja pahimmassa tapauksessa myös perheensä. Ainakin hänen statuksensa muuttuu kaikissa sosiaalisissa yhteyksissä. Hän menettää myös oikeutensa työn tuloksiin, eli tavaroihin, tuotteisiin ja palveluihin, mitä yhteiskunnan työ tuottaa. Tämä tapahtuu siksi, koska häneltä riistetään toimeentulo ja hänen on siirryttävä, joidenkin rahastojen perheensä tai ruokajonojen elantoon. Ihminen suistetaan köyhyyteen.
Välittömät työvoiman syrjäyttäjät ovat siis valtio, kunnat, työantajat ja ammattiyhdistysliike, joka sallii tällaiset prosessit. Taustalla epäsuoraan syrjäyttäjä on valtio, kunnat ja poliittinen eliitti, jonka politiikka ja oikeustaju, ts. oikeustajuttomuus, salli tällaisen syrjäyttämisen. Jo 1500-luvulta asti on esitetty, että päivittäinen työaika voitaisiin lyhentää kuuteen tuntiin. Kaikki ymmärtävät, että massatyöttömyys voidaan ratkaista ainoastaan jakamalla olemassa oleva työaika uudelleen, myös niille jotka ovat nyt työstä syrjäytettynä. Työajan uudelleen jako, voi tarkoitta ensivaiheessa myös tulojen uudelleen jakoa. Tästä seuraa myös se, että oikeudet nautti yhteiskunnan työn tuloksista ja palveluista jakautuu useammille, kuin nyt. Tämän seurauksena yhteiskunnallinen tasa-arvo ja hyvinvointi vahvistuu.
Onkin alettava puhumaan syrjäyttäjistä. Tällä hetkellä Nokia valmistelee, ehkä tuhansien ihmisten syrjäytymistä työstä, tulisi keskustelun kärki yhteiskunnassa suunnata politiikkaan, kansaedustajiin, valtuutettuihin, lakeihin, pörssiyrityksiin ja ammattiyhdistysliikkeeseen, jotka tekevät ja sallivat nykyisen tianteen. Jos puhe jää taas vain armopuheiden, lievitysprosessien, katteettomien lupausten antamiselle ja uusien työttömien säälitystasolle, mikään ei tule muuttumaan.
Työstä syrjäyttämisen lisäksi syrjintää perinteisesti harrastavat myös uskonnolliset yhteisöt, yhdistykset seurat, poliittiset puolueet, valtiot. Luonnollisesti nämä suhtautuva epätavallisen sivistymättömästi ns. ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Nämä ovat kehittäneet myös omilleen jäsenilleen mielenkiintosi syrjäyttämisen protokollia, tässä asiassa ihmiskunnan mielikuvitus näyttää olevan ehtymätön. Tunnetuin on kai jako taivaaseen pääseviin ja kadotukseen ja helvettiin tuomittuihin. Tiedätte kyllä omista yhteisöistänne, miten voitte joutua tilanteeseen, kun teille ei enää puhuta, tai teidän kanssanne ei olla tekemisissä.
Hauskin esimerkki tästä helmikuussa 2011 on kai puolustusvoimissa, missä yliluutnantti alkoi vuodattamaan ajatteluaan, kommunismin ja homouden varoista, miksi yksi tunnettu ihminen, tosin vain nainen, pitää eristää, tai häntä ei ainakaan tule ottamaan vakavasti, olkoonkin ylipäällikkö. Tässä vaan syrjäyttäjä saattaa positioida asemansa väärin. Hierarkiassa ylemmän syrjäyttäminen on hankalampaa, kuin alemmassa asemassa olevien. Leimaaminen on kätevä työkalu syrjäyttämisessä. Yleensä se vaan tehdään piilossa, hiljaa, salassa, eteenkään uhri ei sitten saa koskaan tietää näistä puheistamme, eihän.
Aina - vastedes, tässä semantiikan viidakossa, kun kuulen sanan syrjäytynyt ihminen, teroitan katseeni - kaikki aistini, tarkkailen ympäristöäni -herkistyn ja kysyn. Missä on syrjäyttäjä, miten hän raatelee uhriaan, miksi hän toimii noin. Miten syrjäyttäjä on aseistettu, millaisia nuolia hän ampuu. Onko laumassa muita verenhimoisia. Onko korppikotkat jo kerääntyneet taivaalle. Syrjäyttäjä ei enää armoani saa, tulen ajatukseni ja sanani säilällä rientämään jatkossa sorretun syrjäytetyn puolelle.
En ole berliiniläinen, mutta minulla on "Berliner Schnauze"
Tuffa 23.022011

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Nokian ja mikkisoftin kihlauksen jälkeen.


Mietin tuota Nokian ja MS(SM) kihlausta. Mitä jos Nokian kännyköihin siirtyy nyt nuo mikkisoftin arvot ja työtavat. Minulla on kokemukset MS-"palveluista" muutaman alkuvuosien jälkeen tuskaiset. Minussa ei löytynyt niin paljon masokistisia piirteitä, että olisin alistunut niille enää. Toisaalta nytkin kärsin vielä ilman omaa tahtoani seuraavista ongelmista:
1. Suurin haitta websivujen työstämisessä on IE-selaimet jotka eivät halua noudattaa yhteisiä standardeja.
2. Eri keinoin suljetut, kanavat, eli informaatio ei voi virrata vapaasti (esim. Silverlight).
3. Epästandardit rajapinnat ohjelmien välillä mikä johtaa suuriin kokonaiskustannuksiin. Esimerkki, veromaksaja maksaa (esim. kuin kalliiksi tulee terveydenhuollon tietojärjestelmä suomessa ( tehty vissiin kohta 20v). Jos sellainen suomeen joskus saadaan, Virolaiset taisivat tehdä systeemiin muutamassa vuodessa, maksoi muutamia miljoonia.)
Kuinka pitkä lista syntyisi jos tietäisin kaiken haitan mitä mikkisofta on tähän mennessä tehnyt yrityksillemme ja yhteiskunnallemme?
Pääuhka ja kysymys on, kun syntyy tilanne, että käyttääksesi Nokian puhelinta sinun täytyy maksaa puhelimesta lisenssimaksu mikkisoftille, tätä tuskin enää vältetään.
Mitä jos mikkisofta tekee IE-selaimet tälle puhelinsoftalle? Puhelimet eivät olisikaan enää yhteensopivia toisten puhelimien kanssa ;-)

Johtopäätös. Meidän yritykseen eikä huushollin ei osteta enää Nokialta mitään.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Raahen Energia Fennovoiman osakkaasi?


Raahen Energia Fennovoiman osakkaasi?
Raahelainen 18.12.2010 Kirjoitti.
”Raahen kaupungin täysin omistama...Kaikki Fennovoiman osakkaat saavat ydinvoimalan valmistuttua sähköä käyttöönsä omakustannushintaan omistusosuuksiensa suhteessa....Kuinka paljon tuo osakkuus maksaa, ei ole tällä hetkellä selvillä. Summa tarkentuu vasta ydinvoimala projektin edetessä...”
Hälytyskellojen tulisi nyt soida. Kuntalaisten omistama yhtiö tekee sopimuksia, joiden hinta ei ole tiedossa. Varsinaisella riskibisnes alueella vielä. Mikä tahansa firma olisi lottovoittaja jos saisi vastaava avoimen rahoitussopimuksen veronmaksajan/kunnan/yrityksen kanssa? Onko yritykset nyt samalla viivalla?
Nyt tulisi selvittää mitä tarkoitta, että pörssiyhtiö toimii muka kuin ”osuuskunta” ja kykenee myymään omistajilleen sähkönsä omakustannushintaan, kun taas kuluttajilta ja muilta asiakkailta kerätään markkinahinta. Mitä sanoo kilpailulainsäädäntö tästä? Jos fennovoiman olisikin osuuskunta, niin toi ehkä olisi mahdollista.
Kepulissa lestalandiassa näyttää kaikki olevan mahdollista.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ensimmäinen tekstini Tuffanlogissa

Tänään joulukuun 15. päivä aamu-uutissa Australian kansalainen ei voi maksaa takuumaksua käteisellä, kosta luottokortti yhtiöt ovat sulkeneet hänen tilinsä.
Ruotsi vaati raiskauksesta epäillyn kansalaisen pitämistä telkien takana oikeuden seuraavaan kokoontumiseen asti. Pelkääkö ruotsalaiset, että kansalainen raiskaa mahdollisesti taas, vapaana ollessaan?
Venäjällä, kansalaista pidetään vankilassa kahdeksan vuoden jälkeen, joka on tuomittu - ties mistä ja tullaan taas kohta uudelleen tuomitsemaan.
Se siitä länsimaisesta demokratiasta oikeuden käytöstä ja ihmisoikeuksista.

Tuffa